Kulttuuriympäristöohjelma
Huviloita pyyntimailla, ketoja kaupungin kupeessa
JOHDANTO
Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna ihmisen toiminnan jälkiä luonnonympäristössä. Käsite ymmärretään toisinaan myös kulttuuri-ilmapiirinä tai asenteina, mutta tässä ohjelmassa käsite tarkoittaa aistittavaa, ihmisen muokkaamaa maisemaa. Kulttuuriympäristö-nimitys ei sinänsä kerro ympäristön arvosta mitään; arvot määritellään tarvittaessa tietyin perustein. Hyvin hoidettu ja vaalittu kulttuuriympäristö kertoo alueen elämästä ja omaleimaisuudesta eri aikakausina, ja menneisyyden, nykyajan ja tulevaisuuden tulisi näkyä luontevina lenkkeinä monien vaiheiden ketjussa.
Ylöjärven kulttuuriympäristöohjelma kokoaa tämänhetkisen, useissa lähteissä hajallaan olevan tiedon arvokkaiksi todetuista kulttuuriympäristöistä ja linjaa eri tahojen osuutta toimista arvojen säilyttämiseksi. Näitä edeltää katsaus Ylöjärven ympäristön kehitysvaiheisiin esihistoriasta nykypäivään. Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden muodostama kolmiosainen rakenne on vakiintunut ohjelmiin ympäristöministeriön 1997 käynnistämän "kulttuuriympäristö kunniaan"-kampanjan ansiosta.
Ohjelman laatimisen taustalla on maankäyttö- ja rakennuslaki, joka edellyttää kulttuuriperinnön huomioon ottamisen kaikessa maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Koska vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille, pitää tietoa olla myös asukkaiden saatavilla.
Ylöjärven konsulttityönä laaditun kulttuuriympäristöohjelman on tilannut Ylöjärven kaupunki, ja työtä on ohjannut laajapohjainen, rakennus- ja kulttuurialan asiantuntijaryhmä. Asukkaat ovat osallistuneet järjestämällä alueittain keskustelutilaisuuksia, joissa on paitsi kerrottu hankkeesta, myös kerätty paikallista tietoa ympäristöstä ja asukkaiden itsensä arvostamista asioista. Nuorison kiinnostusta heräteltiin keräämällä tietoa myös valituilta koululuokilta. Ohjelman laatimiseen kytkettiin ajantasaisen tiedon saamiseksi myös rakennetun ympäristön inventointia, jonka arvottamiseen ohjausryhmä ei ole puuttunut. Inventointien sisällöstä ja riittävyydestä kerrotaan tarkemmin luvussa 5.
Ylöjärven kulttuuriympäristölle ominaista ovat kivikauden pyyntimiesten suosimat rannat, pienten kylien hyvin säilyneet tilat ja takamaiden torpat perinnemaisemineen, lukuisat kesähuvilat sekä vanhan kirkonkylän ympärille muutamassa vuosikymmenessä kasvanut kaupunkitaajama.
TIIVISTELMÄ
Ylöjärven kulttuuriympäristöohjelmahankkeen tuloksena on asukkaille ja kaupungin eri toimijoille, erityisesti kaavoittajille, tehty käsikirja, jossa
- kerrotaan paikallisen kulttuuriympäristön kehitysvaiheista
- esitetään inventoinneista koottua tietoa eri osatekijöiden arvokkaista ominaisuuksista
- määritellään myös eri toimijoiden tehtäviä kulttuuriympäristön arvojen vaalimiseksi kouluopetuksesta käytännön hoitotoimiin
- annetaan tietoa toimijoista ja menettelytapaohjeita erilaisissa kulttuuriympäristöön liittyvissä asioissa käytännön hoito-ohjeista rahoitukseen ja päätöksentekoon
- selitetään kulttuuriympäristöön liittyvää sanastoa.¨
Tieto palvelee myös nopeasti kasvavaan kaupunkiin muuttavien asukkaiden juurtumista uuteen asuinpaikkaan. Ohjelman avulla voimakkaasti kehittyvä kaupunki voi pitää huolta siitä, että kulttuuriympäristö on tulevaisuudessakin perinteikäs, ajallisesti kerrostunut ja hyvin hoidettu asukkaiden ja elinkeinoelämän tärkeä voimavara.
Tärkeimpiä syitä ihmisen asettumiseen Ylöjärvelle ovat olleet alun perin Näsijärvi, hyvät pyyntimaat ja harjun läheiset kulkuväylät. Myöhemmin valintoihin ovat vaikuttaneet viljelyyn sopivat rannat ja Tampereen kaupungin läheisyys.
Vanhimpia ihmisen jälkiä Ylöjärven maisemassa ovat useat kivikautiset asuinpaikat ja pari rautakauden elämästä kertovaa muinaisjäännöstä. Maatalouskulttuurin ajasta Ylöjärvellä on kirkon ja hautausmaan lisäksi edelleen nähtävissä vanhimpia viljelysmaisemia kartanoineen ja ratsutiloineen harjun pohjoispuolella, isojaon 1700-luvun lopulla hajaannuttamia talonpoikaiskyliä ja tiloja kulttuurimaisemineen järvien ja lahtien rannoilla, takamaiden pienipiirteisiä torpparialueita sekä laiduntamisesta kertovia perinnemaisemia. Keskiajalla muotoutuneita tiiviitä ryhmäkyliä ei Ylöjärvellä enää ole. Sotia edeltäneeltä ajalta selvimmin näkyy 1900-luvun alun vuosikymmenten muutos, jolloin itsenäistyneiden torppien ja varsinkin karjatalouden ansiosta vaurastuneiden tilojen rakennuskantaa uusittiin ja kyliin rakennettiin kouluja ja seurataloja. Nämä vaiheet ovat parhaiten edustettuina haja-asutusalueilla.
Tampereen vaikutusta ovat lukuisat yksityisten ja yhteisöjen kesänviettopaikat, jotka ovat suurelta osin syntyneet kaupunkilaisten tarpeisiin. Teollisuutta Ylöjärvelle tuli melko myöhään; suurimpien ja vanhimpien teollisuusalueiden liityttyä Tampereeseen 1950-luvulla omasta teollisuushistoriasta tärkeimmäksi on jäänyt Parosjärven entinen kaivosalue. Muu teollisuus on tullut sitä varten varatuille alueille enimmäkseen 1960-luvun jälkeen. Suuren kaupungin läheisyys näkyy kuitenkin erityisesti asuinalueina, joissa on kohtalaisen hyvin aikakautensa hengen säilyttäneitä kokonaisuuksia kertomassa niin sotien jälkeisestä asuttamisesta kuin teollisuudenkin roolista asuntorakentamisessa. Omalla tavallaan tyylikkään lisän ympäristöönsä antaa 1960-luvulla perustettu Ylisen keskuslaitos.
Tiheimmin asutetun eteläosan ilmettä hallitsevat suuret tiet ja 1900-luvun lopun ja vuosituhannen vaiheen rakennukset. Nuoren kaupungin ytimessä sijaitsevan kirkon ympäristön ajallisia kerrostumia on rajun rakentamisen myötä yhä vaikeampi hahmottaa. Ylöjärven kulttuuriympäristön uhkana on historiallisen ulottuvuuden köyhtyminen ja kohteiden jääminen irralleen uuden rakennuskannan varjoon ilman yhteyttä maisemaan. Erityisiä haasteita ovat kunkin aikakauden rakennusten ja ympäristön ominaispiirteiden vaaliminen muutoksissa ja täydennysrakentamisessa sekä avointen näkymien ja suhteellisen väljyyden säilyttäminen maisemien umpeutuessa ja kasvun paineissa.
Ylöjärven kaavoitustoimisto myy kulttuuriympäristöohjelmaa hintaan 25 € (sis.alv).