Hyppää sisältöön

Lapsen asuminen

Kun molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia, mutta eivät asu yhdessä, on ratkaistava, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsi voi asua toisen vanhempansa luona tai vuorotellen kummankin vanhempansa luona.

Asuinpaikasta sovittaessa vanhempien on selvitettävä lapsen toive ja mielipide, mutta valintaa ja vastuuta päätöksestä ei saa jättää lapsen tehtäväksi.

Virallisen asuinpaikan perusteella määräytyvät kotikunta, päiväkoti, koulu, koulukyyti, lapsilisä (ellei toisin sovita) ja asumistuki. Asuinpaikkaa päätettäessä on tärkeää arvioida, kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten. 

Vuoroasuminen

Vuoroasumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa lapsi asuu vähintään 40 % kalenterivuodesta kummankin vanhempansa luona lomakaudet ja juhlapyhät mukaan lukien.

Vuoroasumisen ehdot määritellään sopimuksessa tai tuomioistuimen määräyksessä. Ehtoja ovat esimerkiksi vaihtojen rytmi, lapsen asuminen lomien ja juhlapyhien aikana ja yhteydenpito toiseen vanhempaan. Lisäksi on päätettävä, kumman vanhemman koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi.

Vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta joustavuutta ja yhteistyökykyä. Edellytyksenä vuoroasumiselle on, että vanhempien asunnot sijaitsevat lähellä toisiaan ja että lapsi on halukas ja kykenevä vuoroasumiseen.

Vuoroasumisen tulee perustua lapsen etuun ja yksilöllisiin tarpeisiin. Etuna voidaan pitää sitä, että yhteys molempiin vanhempiin säilyy, lapsi voi elää tavallista arkea molempien vanhempien luona ja se voi helpottaa lapsen hoidon järjestelyä. Haittoina pidetään sitä, että lapsi voi tuntea itsensä juurettomaksi, jatkuva muuttaminen on rasittavaa ja tavarat ovat aina väärässä paikassa.

Päivitetty: 13.9.2020